Nyt me muutamme pois ja teemme uudesta asunnosta kodin.
Tavaroita on ihan hirveän paljon. Niin paljon, että pohdin, olenko sittenkin hamstraaja. En ole. Pidän vain kauniista esineistä. Harrastuksenikin saavat aikaan tavaramäärän kertymisen; on lankoja, papereita, kankaita, kirjoja. Muuttolaatikkokasat kasvavat ja aina jostakin löytyy lisää.
Olen lahjoittanut suuren määrän viherkasveja uusiin koteihin. Huonekalut ovat löytäneet hakijansa roskalava-ryhmän kautta. Pikkuhiljaa tulee tyhjempää ja minä katselen ihmeissäni, mitä oikein meille jää. Aivan takuulla enemmän kuin tarpeeksi.
Jännittää nähdä, miten perheemme sopeutuu yli satavuotiaaseen puutaloon tämän jälkeen, kun olemme asustaneet isosti täällä Turun kattojen yllä. Suuret huoneet ja mahtavat näkymät vaihtuvat pieniin tiloihin ja kolmeen kerrokseen järjestettyihin neliöihin. Olen silti innoissani. Innoissani, mutta uuvuksissa.
Lohdutukseksi kaivoin häälahjaksi saamamme viinilasit esiin ja jätin miettimättä annoskokoja. Lasissa Tabermann kertoo: "Viimeiseksi sanaksi suudelma on paras." Niin onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti